Muutama ruoka juttu ja kävin sirkuksessa

Ruoanlaitto on rentouttavaa ja kivaa puuha, kun siihen varaa tarpeeksi aikaa, hyvät raaka-aineet ja vielä hauskempaa on kun tekemästäni ruoasta saa nauttia kaveritkin. 

Keittiön pöytää koristaa pino kasviskeittokirjoja, joita äitini innokaasti minulle hankkii. Kokkaaminen on osoittautunut yhteiseksi harrastuksiksi meille. Ruoanlaitosta äiti innostui todella kun ryhdyin kasvisruokavaliolle, ravitsevan kasvisruoka vaati raaka-aine valintojen pohtimista eikä riittänyt, että heitti vain porkkanat ja perunan kattilaan. Kasvissyönnin taisin aloittaa 15- 16 vuotiaana, 21 vuotiaana jatkan vielä samalla linjalla. Nykyään harkitsen muidenkin eläinkunnan tuotteiden ostamista. Ostan kun on tarve ja suosin suomalaista. Itselleni kasvissyönti ei koskaan ole ollut mikään iso juttu, tein niin koska tuntui siltä. En pahemmmin pitänyt punaisesta lihasta, joten sen jättäminen oli helppo valinta. Vaalea lihaa söin vielä ja kun aloin vähentää lintukarjaa, piti hetki miettiä miksi niin teen ja olenko valmis tiukalle lihatomalle linjalle? Onhan se ekologinen ja ehkä jopa moraalinen valinta, mutta pitääkö itseään sätiä muutaman hot wingsin takia? Monet vegetaristit ja vegaanit ovat ehdottomia mielipiteisään, kyllähän se olisi hienoa jos pystyisi elämään maapalloa kunnioittaen ja muita eläviä olentojaa vahingoittamatta. Utopinen ajatus ja kaunopuheisuuten kätketty. Todellisuus on yksinkertaisempi kuin mahtipontiset puheet. Syö mitä lautasellasi näet.

Valinnat ovat helpompia silloin kun ne eivät ole pakotettuja eikä ruoka aiheuta turhaa päänvaivaa. Jokaiselle vegaaniruokavalio ei sovi eikä tarvitsekkaan. Ei ketään pitäisi tuomita lautasmallin mukaan, oli sitten ääripään vegaani tai pihvistään nauttiva yksilö. On silti hyvä miettiä ravintoaan. Hyvä ruoka tekee onnelliseksi, ravitseva ja terveellinen ruoka tekee kehon onnelliseksi. Eettiset valinnat lämmittävät ainakin omaa sydäntäni. Kasvisyönti opetti minut nauttimaan kokkaamisesta, ei vain itselleni myös muille. On palkitsevaa kuulla kehuvaa palautetta onnistuneesta annoksesta. Olen saanut itsevarmuutta ruoanlaitosta ja rutiinia päivääni. On myös mukava nähdä kuinka äitini löysi itsetehdyn terveellisen ruoan ilot valintani johdosta.

En kannusta kasvisyöntiin, kannustan syömään hyvää ruokaa. Kannustan hankkimaan tuoreita, maukkaita raaka-aineita ja kokkaaman ajatus mukana. Kannustan kokkaaman perheellenne, ystävillenne tai muille tärkeille ihmisille. Ruoanlaittoon voi rentoutua, ruonalaitossa voi olla luova ja ruokaa voi tehdä suurella sydämmellä. Raaka-aineita valitessa muista pitää omat aivot mukana ja mennä sen mukaan miltä tuntuu, mitä tiedät ja miten kukkaro antaa periksi. Ruoka on tärkeää meille ei vain ravinnon takia, se yhdistää meitä. Jokaista elävää olentoa, kansaa ja ihmistä.

Punajuuri-kookossalaatti (Kasvisaskeleet, Tuija Ruuska) ja linssikeitto korianterilla. Aloin vastikään käyttämään ruususuolaa ja erittäin toimivaa kamaa! Kun kaupan mineraalisuolaa piti laittaa kourallinen niin tätä riitti ihan pieni hyppysellinen.

Memmi, mamman pupunruokavaliosta huolimatta, on vielä lihansyöjä. Kehot toimivat erillaiselle ravinnolla ja se on hyvä ihmisissäkin muistaa

Tein tässä kämppikselle vahhtokarkkijuustokakun (Juustokakut, Hannah Miles). Tämä oli kyllä diabeetikon painajainen. Vaikka en ihan kaikkia vaahtokarkkeja laittanut ja käytin vaaleansokerin sijaan intiaanisokeria oli tämä aika sokeripommi silti.

☆彡★彡☆彡★彡

Pukkan star anise & cinnamon sekä three tulsi pussiteet ja Quidam esityksen musiikit sisältävä levy.

 Loppuun vielä piti kirjoittaa Circus du Soleilin Quidam näytöksestä, pääsin ensimmäistä kertaa sirkukseen tässä vasta yli 20 vuoden iässä, hurjaa! Mutta lyhyestä virsi kaunis. Aivan mahtava esitys!! On se ihmeellistä mihin kaikkeen ihmiskeho pystyy kun on tarpeeksi tahtoa, upeaa. Oma mielikuvani sirkuksista on ollut värikkäät pellet ja vaikka itsekkin tajusin tämän mielikuvan olevan rajusti yleistävä niin nyt viimeistään jokainen ennakkoluulo sirkustaidetta kohtaan pyyhittiin pois. Lippujen hinta olisi ollut kirpaisevat 69 e. Omaani en maksanut  (kiitos äiti tästä hienosta kokemuksesta), mutta eivät rahat olisi menneet hukkaan vaikka olisinkin joutunut tuon verran pulittamaan. Taitaville taiteilijoille olisivat menneet. Musiikit olivat se verran koskettavat, että piti levykin hankkia muistoksi.

Anime käynnissä: Inuyasha

Soi tällä hetkellä: Assassin's Creed 4: Black Flag soundtrack

Hermoloma ja yllätyskeikka

Hassua kuinka alakulo voi viedä mukanaan niin yhtäkkisesti. Hetken sitä oli ajatellut, että tästä on nyt päässyt yli ja elämä on ihanaa, jos vaan jaksaa ajatella niin. No ei se sillee sitten toiminutkaan. Hetken oli taas se synkkä ja toivoton olo, aivan kuin olisi palannut parin vuoden taakse silloin kun elämässä ei muuta ollutkaan kuin niitä harmaatakin harmaampia päiviä ja elämä maistui kurjalta. Mutta kiitos rakkaan ystäväni, joka oli valmis ottamaan minut asuntoonsa hermolomalle, unohtui tämäkin kurjuus taas hetkeksi. Kiitos myös niille jotka jaksoivat tukea minua puheluiden ja tekstareiden muodossa ja lohduttavasti halasivat surullista kännissä hoipertelevaa olemustani. Olette niin tärkeitä ja rakkaita! ♥

Ekat päivät Noomin luona vietin aika lailla sohvalla löhöten hyvän ruoan ja leffojen parissa. Emännän suosituksesta katsottiin Snowpiercer, joka hidastempoisen alun jälkeen osoittautui ihan mielenkiintoiseksi elokuvaksi. Wes Andersonin The Darljeeling Limited oli kuitenkin enempi sitä minun tyyppiäni satiirin huumorin ja kauniiden skenarioiden kanssa.

Opin taas arvostamaan sponttaaneja kävelylenkkejäkin, kun eräänä päivänä rannan viertä kulkiessa törmäsimme joutsenpariskuntaan ankkaparvin seassa. Jäimme innoissamme kuvaaman vesilintuja muutaman ulkomaalaisen heitellessä leivänmuruja linnuille syötäväksi. Eräs heistä katsoi meitä hymyillen ja hymyilin leveästi takaisin. Toisen kerran kävelylenkin aikana hymyn huulilleni toi vanha nainen, joka onneissaan esitteli löytämiään pajunkissoja meille tummaapuhuviin vaatteisiin pukeutuneille nuorille. Pilvisestä säästä huolimatta lenkki piristi mieltäni huomattavasti ja saisin muistuttaa itseäni punnertamaan ylös sohvalta useammin ulos katselemaan mitä maailmalla on tarjota.

✿✿✿

Parin päivän sisällä istumisen ja luontodokkarien tankkaamisen jälkeen tuli mieli lähteä illalla ulos. Täytimme viinilasit punkulla ja joimme hetken kahdestaan kuunnellen retro disko hittejä Spotifyista, kunnes suuntasimme Kallioon baarin. Flemari (jota eräs ystäväni oli mainostanut Kallion halvimpana baarina) oli päämärämme. Samaisen ystävän ja tämän uuden kämppiksen kanssa saavuimme baarin, jossa todellakin bisse maksoi vain vaivaiset 2,50 e. Paikka oli kuitenkin täyteen ahdettu kuin sikatehdas ja oma kokemus jäi vähän latteaksi.

Seuraavan päivän vietin äitini ja nuoren serkkutyttöni kanssa Helsingin keskustassa. Kotkasta saapunutta serkkua sai raahata jokaiseen suuren kaupungin ihmeputiikkiin. Kun ei Kotkan Pasaatilta tälläistä löydy! Ensimmäinen etappi oli pieni kioskityyppinen japanilaista tuontitavaraa myyvä Luca, jonne pääsi kätevästi 10 ratikalla kun jäi Kansaneläkelaitoksen kohdalla. Itse ikionnellisena lähdin kaupasta ulos matcha KitKat- pussi kassissa rapisten. Kerran kaverini oli näitä ihanuuksia tuonut Japanin matkaltaan tuliaisiksi ja ehdottomasti lemppariherkkujani.

Päivä vietettiin tehokkaasti Helsingin keskustaa esitellessä ja hienoa oli serkusta päästä juomaan Starbucksiin nimikoitua Frappucinoa. Äitini yllätys vihasi koko kahvila kokemusta ja voin ehkä hieman yhtyä häneen. Onhan paikka yleensä tupaten täynnä, juomat hintavia, istumapaikkoja huonosti eikä tarjontakaan kovin ihmeellinen ole. Itse olen enemmän pienten hiljaisten kahviloiden puolella ja Keravalla sijaitseva Intro Café voittaa suuret ketjut mennen tullen.

Ruoka nautittiin Wrong nuudelibaarissa, olen aina tykkänyt paikasta vaikka hinnat ovatkin nousseet. Tom Yam- keitto lämmitti mukavasti kaupunkikierroksen jälkeen ja serkkuni oli kuulemma kova nuudelifani, joten paistetut nuudelit maistuivat.

On tosi mukava nähdä äitiäni, jonka halit aina lievittävät koti-ikävää. Omille muutettuaan perhe ja sukulaiset ovat aina vain tärkeämpi osa elämää, ja sukuloiminen Kotkassa rauhoittaa mieltä ihan omalla tavallaan.

Ajatukseni loppuillalle oli lähteä katsomaan Big Hero 6, vihdoinkin, mutta törmättyäni Circuksen edessä kiemurtelevaan Block B:n jonoon päätin jäädä tervehtimään tuttuja. Parin kaljan ja kummallisen sattumuksen jälkeen huomasin ranteeseeni ilmestyneen VIP- rannekkeen keikalle ja pian seisoinkin Veeran kanssa teinityttö lauman keskellä Circuksen sisällä kuuntelemassa Koreasta tullutta poikabändiä. Miten tässä näin kävi?

Keikka joka tapauksessa oli mainio ja pojilla riitti energiaa. Välillä tulkin puheet hävisivät yleisön huutojen alle, mutta ei se ymmärtämistä pahemmin haitannut kun jätkiltä ruuminkieli sujui. VIP- tilaisuudesta sen verran. että lippuja oli aivan liian paljon ottaen huomioon niiden alkuperäishinnan olleen 170 e. Kun kaverin kanssa päästin lappujemme kanssa pöydän luo olivat pojat aika väsyneitä, ja ihan ymmärrettävää kun ei omalla kielellään voi kommunikoida, pari sataa fania kätelty ja aikaerokin varmasti painaa. Jaksoi Zico silti kehua kulahtaneita sinisiä hiuksiani, kiitoksia!

Block B oli kiva kokemus pitkän keikka hiljaiselon jälkeen. Tuli niin nostalginen olo, että päätimme vanhojen aikojen kunniaksi oikein käydä takaovella kurkimmassa ja linnottautua hetkeksi alkoholiemme kanssa Pressa hotellin eteen. Kylmä siinä loppujen lopuksi tuli ja suuntasimme Noomille lopettelemaan juomat ennen kuin lähdimme DTM:n tanssimaan. Kivat yllätykset jatkuivat kun törmäsin vanhoihin tuttuihin ja tapasin oikein söötin norjalaisen homokundin, joka lupasi soitella kun kesällä saapu uudestaan Suomeen. Vaikka ilta päättyi kyyneliin ja aamu alkoi paniikilla, ei kaduta. Kyyneleet puhdistavat, itkeminen on ok ja tunteet saa tuoda esiin sellaisena kun ne ovat, lapsellisina, rumina, vilpittöminä, rikkinäisinä, puhtaina... Ehkä taas parin itkukohtauksen jälkeen olen valmis jatkamaan elämäni ohjaamista siihen suuntan joka tuntuu juuri siltä omalta.

Tein tässä yksi päivä punajuuri keittoa. Vähän soveltaen Susannah Blaken 500 keittoa kirjasta.

Kuuntelussa: Dir en Grey

Haluaisin nähdä: Hirveästi elokuvia! Viekää minut leffaan!

Kaipaan: Kissoja ja perhettä

suomi design

Unohdin tässä mainita, että Vilman kanssa käytiin tässä taannoin Vanhan Ylioppilastalon kahvilassa, jossa tällä hetkellä on pystyssä Koti & Keittiö- lehden Muotogaalan liittyvä Muoto Cafe. Kahvilassa on esillä tämän vuoden voittajien töitä, joita voi siellä käydä kurkkimassa. Viime viikolla, kun me siellä kävästiin niin tarjolla oli Kolmen Kaverin jäätelö maistiaisia ja päästiin testaamaan Juhla Mokan 85- vuotisjuhla jäätelöä. Tää Kolmen Kaverin jäätelö on ehkäpä jopa oma lempparijäätelöäni mitä kaupast saa. Mustikka & kardemummaa vois vetää purkin joka päivä. ♥♥♥ Tapahtumassa haastateltii yhtä näistä kavereista, Sauli Saarnistoa, ja oli todella mielenkiintost ja inspiroivaa kuultavaa. Ain voi lähtee tavottelee uusi juttui ja unelmii. Hienoo, enemmän tälläst yrittäjyyttä Suomeen! Uusia makuja odotellessa!

Tässä FB linkkiä Kolmen Kaverin jäätelön sivuille, tykkääjillä on kuulemma mahdollisuus päästä makutestaajiksi. Wow!

Ja täs viel Muoto Cafe infoo. 

Ja niin Keravan Marimekolla oli alennuksia niin äiti kävi hakemassa itselleen juhlamekon ja innostu siin samalla ostaa mullekkin (loveyoumom). Nyt saa kutsua juhliin.

⁺✧.(˃̶ ॣ⌣ ॣ˂̶∗̀)ɞ⁾

Campbellin kengät (jotka sain iki-ihanalta Noomilta!), koska olo on vähän out of character ilman niittii.

atm

wathing now: Hitsugi no Chaika

i need: sushi

Tree

Päätettiin Vilman kanssa lähtetä Tampereelle päiväreissulla, kuultiin että siellä olisi toi tollanen Traconi. Kummalkaa ei ollut lippui tapahtumaan, mutta ihan hauskaa siinä pihallakin oli hengailla ja nähdä kavereita. Myin parit mangatki ja niillä rahoilla sain DMMD printin sekä Peter ja Gamora tarrat (ja kaljaa). Nopeesti kaverin rannekkeella pääsin vilkaisemaan taidekujaa ja hui kauhee siellä oli porukkaa myymässä! Pää siinä meni sekasin jo puolessa välissä. En varmaa mitää olisi saanu käteeni saakka napattua, jos en ois tuntenu tyyppiä jolta printin hankin. Desun taidekuja on omaan mieleen, kun se on tarpeeksi kompaktin kokonen. Vaikka käykin ahtaaksi välillä.

Yleensä käyn vain Lahdessa coneissa, hyvä välimatka PK-seudulta ja Sibeliustalo on toimiva tila ja ohjelmat on mielenkiintoisia. Tänä vuonna tuli koitettua kuitenkin nyt Animeconikin pitkästä aikaa ja vaikken Traconiin sisään päässyt, niin tuli todettua kävijämäärän olevan liian iso omaan makuun. Animeconin kiinnostavasta vieraasta huolimatta paikka oli ankea, kuuma ja ilma kiersi huonosti. Pieni kyrpiintyminen saattoi myös johtua omalta osaltani hunoista yöunista. Kuopioon piti lähteä aikasin autolla ajamaan ja majoitusvänkärin homma sattui seuraavana päivänä aamu viideksi. Tämä saattoi lannistaa tunnelmaa hieman. Iltabile paikka vaikutti kuitenkin hyvältä (suurimmilta osin saan varmasti kiittä kuitenkin uskomatonta seuraa). Animekonsertti oli plussaaplussaa, taisin itkeä koko konserton ajan. Jos tämän tyyppisiä juttuja järjestettäisiin useammin ihan yksittäisen tapahtuman niin voisin harkita pitempää automatkaa uudelleen.

ԅ(◉෴◉ԅ)

We visited Tampere with Vilma because they were holding convention called Tracon in there. We didn't actual have any tickets but it was fun to just hang outside and drink beer and have a good time. I got to see a little bit artist alley with my friends ticket. It was huge and it was really hard to remember all the things they were selling. I got this DMMD print and some GOTG stickers. Personally I like Desucon's artist alley the most because they require some display before you get a table. Alson Tracon was a little bit too big con for me. And Lahti is pretty close to capital so it's easy to travel there.

I also went to Animecon this year and didn't like much. Could be because I was dead tired. Animeconcert that Kuopio's city orchestra was holding was a top act though. I cried a little. I wish they would do stuff like that more often. Wouldn't mind 4 hour trip for good live music.

Uusi takki Uffilta

atm

playing: Sayonara by Gackt

last anime watched: Strike Witches

Superheroes!

Käytiin tänään Sasan kanssa katsomassa Guardians of the Galaxy ja oli just niin hyvä kun odotin! Oonko koskaa nauranu yhtä paljon leffassa! Itkuanki tuli väännettyä pariin otteeseen. Ainoa asia joka jäi vähän häiritsemään oli Gamoran näyttelijä. Zoe Saldana ei ihan pysynyt samalla tasolla muutn kaartin kanssa. Täys-Lee-Pace-fanityttönä vähän ehkä ihkutin myös herran paha sotaherra roolia. On se söpö kun piirakkamies yrittää vetää vakavaa roolia.

(✪㉨✪)

Went to watch Guardians of  the Galaxy today and it was as good as i expected!! I laughed almost entire time (minus scenes where i was crying my eyes out). Chris and Bradley were hilarious! Only thing that kinda was disappointing was Gamora. Aah i'd wish more from her actress. As always Lee Pace try to be cool but ended up overacting which is all cool cause he is damn cute when he tries to be serious.

Star Wars bow from LavenderLatte

Shoes / Spiderman pack from secondhand shop

Dress from GinaTricot

Spagettia Tex Mex kastikkees aka jääkaapin kaikki tähteet ja Chili-Ananas teetä

Now listening: Skyrim OST

Movies i wanna see: TMNT & Sin City: a Dame to Kill for